Pysähtynyt

Sanoja,
tunteita.

Haamuja menneisyydestä.

Aikaa,
jolloin mikään ei edisty.

Silloin olo on vain niin,
pysähtynyt.


30/9/2012

Ystävyys

Toiselle onnen kyyneleitä jo pelkästä näkemisestä.

Toiselle jossittelua ja esittämistä,
vain, koska oli paha olla.


Unohdettuna,
aina vain sanat ohitettuna.

Anteeksi annettuna,
kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.


Hyvässä maineessa on hyvä elää,
mutta entä ne omana itsenään olevat,
jotka eivät tunnu kelpaavan kenellekkään.

Miten niiden käy?


Miksi ystävyyden merkitys on monelta unohtunut?


29/9/2012

Rajatapaus

   Tuntuu kuin,
   kävelisi yksin pimeällä kadulla.

   Valot sammuvat yksitellen,
   aina kun niiden vierelle saapuu.


   Tuuli puhaltaa kylmää viimaa,
   kämmenissä tuntuu kylmyys.

   Kylmät luiset sormet koskettavat takaapäin,
   vetävät itsensä sisälle.


   Naps.

   Maahan,
   onttona.

   Tyhjänä.

   Sydän varastettu rinnasta,
   tallattu vierelleni.


   Aika astua toiselle puolen.


26/9/2012

Sydämen muotoinen rasia

  Tieto siitä,
  että ihmisiä on ympärillä.

  Pieni hiukkanen,
  pienen pieni murunen muistuttamassa,
  että olet kuitenkin yksin.

  Kieroutunut mieli,
  siitä ettei mikään loppujenlopuksi ole tarpeeksi,
  ja ajatus siitä,
  että olisi,
  on vain harhaa.


  Avatessa sydämen rasian,
  saisi tietää vastauksen...

  Mutta avain on elämällä,
  eikä sitä ole tarkoitettu avattavaksi.

  Ei ennen kuolemaa.


15/9/2012

Ihmisen kasvu

   Kasvaa,
   kasvaa,
   ihminen hiljalleen,
   itsensä kokoiseksi.

   Jos antaa tarpeeksi tilaa tehdä virheitä.


   Sielu ymmärtää itseään,
   kasvaa vahvemmaksi.

   Korjaa vanhat haavat pois alta,
   valmiina uuteen elämään.

   Jos vain tietää miten käsitellä,
   elämää.


7/9/2012

Sanojen tie

  Ei pitkien sanojen lahjaa,
  ei enää.

  Lyhyet pätkät vallanneet alueen,
  tarkoutus löytynyt.

  Kiitos kuitenkin menneelle,
  joka johdatti oikealle tielle.

  Nyt vain kasvamaan,
  hiljalleen.


7/9/2012
© 2012 - 2018 Kettu Saarinen.