Sinä

Päiviä,
öitä.

Tunteita,
hiljaisuutta.

Öitä nukuttavana seuraavaan päivään,
jolloin näen taas hymysi.


Koskaan ei tiedä,
mitkä asiat jäävät mieleen.


20/10/2012

henkilö joka ei katoa

Naama irvessä,
ajatukset suunnattuna minuun,
vaikket sitä huomaakkaan...

kunnes saat vastauksen,
jota et halua kuulla.

Äänesi on kylmä,
et välitä vaikka satutat.

Jätät jäljen tai pari,
sanot että en ole täydellinen.

Teet kaikkesi elääksesi mielestäsi oikeaa elämää,
johon minä en kuulu.


Kuuluisin,
jos olisin samanlainen.

Sopisin kultaiseen muottiisi,
enkä olisi tällainen.

Erilainen.

Outo,
joka ei kelpaa sinulle.

(Eikä varmaan tule kelpaamaankaan.)

Ei tässä elämässä.


Pidä elämäsi,
minulla on omani.


20/10/2012

päänsisäinen oksennus

Äänet tukahduttamassa ajatuksia,
pienoinen halu lakata olemasta,
vain pieneksi hetkeksi.

Herätä parempaan maailmaan.


Kirja johon uppoutua,
tuntea kuin olisi puoliksi unessa,
puoliksi jossain toisessa maailmassa.

Kummallinen olo.


Kuin ei olisi läsnä oman pään sisällä,
puolet ajatuksista rullautuu ulos kuin itsestään.

Miksi en tunne yhtä vahvasti kuin ennen?


Sumupilvi peittää rajan todellisuuteen,
ja tekisi mieli tehdä jotain herääkseen.

Mutta olen jo hereillä.

Vai olenko?


Onko tämä osa nousua parempaan huomiseen?


Tuleeko edes parempaa huomista?


Teksti valuu itsestään ulos,
ilman että sitä edes tajuaa.

Tekisi mieli puhua jollekkin,
mutta kaikilla on jotain muuta.


Ehkä puhun vain itsekseni,
ehkä olen tehnyt sitä kokoajan,
kuvitellut kaiken.

Ei,
ei.


Ansaitsen kaiken mitä minulla on nyt,
mutta silti jokin olemattoman pieni ääni huutaa,
että kaikki lentää vielä kaivoon.

Pilaat kaiken.

Pilaat.

Pilaat.

Aina.


Kaikki hajoaa vielä käsiin.


Ei saa...


Ehkä vain vajoan nurkkaan ja toivon että joku nostaa minut ylös.

Kerää palasia kanssani.


Tuijotan tyhjää huomista kasvoihin,
enkä anna tuulen kuluttaa omiani.

Ainakaan kamalasti.


19/10/2012

Hylätty

Pimeässä,
yksin.

Ei ketään,
ei mitään.

Ei paikkaa minne mennä,
ei ketään pitämässä huolta.


Taivas itkee.


Olo on kuin hylätyllä kissalla.

18/10/2012

Tieto

Tiedät,
että unelmoin.

Tiedät,
että välitän.

Vaikka olenkin hiljaa.


En osaa sanoa mitään,
vaikka kuitenkin kaikki itää sisällä.

Kaikki menee sekaisin,
kun yrittää olla olematta.


Tuntuu ettei tiedä mistään mitään.


Mutta se,
että lähelläsi on hyvä olla,
ei katoa mihinkään.


15/10/2012

Iltaliikenne

Pysähtyneitä hetkiä,
tummia valoja.

Kiirettä,
kaipausta kotiin.


3/10/2012
© 2012 - 2018 Kettu Saarinen.