Raapustin nimesi vihon taa,
annoin sinun huomata sen.
Käytöksesi,
luonteesi,
jo keväällä,
annoit ymmärtää olevasi erilainen.
Kysymyksesi,
aiheesi,
kiusaavat mieltäni,
joskus kun jään yksin.
Kaipaan luoksesi,
enkä tiedä onko se oikein.
Millaisena sinä sitä pidät?
Minua?
En voi kieltää,
ettetkö olisi minulle tärkeä.
Ehkä liiankin,
sillä tunnen itseni taas pieneksi,
haavoittuvaksi.
Sinulla on avain.
15/12/2012
- Tietoa
