otsikoton

Pääsenkö sisälle sieluusi
jakamaan tunnetilasi puolittaiseksi
kaivautuen perusolemukseesi (rakkauteen)?

Onko dualismisi tasan
vai keikutko todellisuuden rajan äärirajoilla
melkein tiputtaen itsesi yli ymmärryksen harmaaseen maailmaan.

Mistä elämänvoimasi kumpuaa
liekkisi on niin säkenöivän monivärinen
vaikka maailmankatsomuksesi onkin harmaan sävyissä.

Onko sielu oikeasti kuolematon
vai onko se ikuisesti kytköksissä lihaan
jossa se on saanut alkunsa tähtien ollessa oikeassa asennossa.

Missä menevät tasojen rajat
toiseen ulottuvuuteen ja arvoon
milloin ne kytkeytyvät luontoon eivätkä ole nimeämiämme.

Onko sielu todellinen
vai aineellisen mielemme evoluution tuotos
fyysisesti kosketeltava asia joka viisaudellaan kuin irtoaa ruumiista.

Milloin opimme
yhdistämään piilominämme uudelleen
löydämme viimeisenkin murusen hiekkalaatikon moneen kertaan käännetystä pohjasta.


29/10/2013

Runon synty

    Tärisevin jaloin,
    syvin hengityksin,
    väristen rauhoitun.

    Suljen silmäni ja avaan,
    portin läpi vartalon,
    sisimmästä.

    Katson lämpimästi hymyillen,
    kynän liikettä paperilla,
    lukien.

    Kohta valmis.


25/10/2013

Varjoihminen

    Kulki teitään yksin,
    ohi ihmisen ja ihmisen.

    Kieltäytyi tietystä lämmöstä,
    katsoi silmin jäisin sateeseen.

    "Älä mene",
    pyydettiin.

    Mutta tiesi,
    että on matka kuljettavana.

    Jäisen sateen yli kulkien,
    lämpöiseen päämäärään.


25/10/2013

Julkinen (salaisuus)

    Rivoa,
    himokasta.

    "Ei kukaan huomaa",
    kulki välissämme kuin sähkövirta.

    Käsi laskeutuen,
    hiljaa kiusaukseen.


25/10/2013

Hiljainen kesäpäivä tähtiin

     Katsoit ojasta aurinkoon,
     kerroit muistoja menneitä.

     Avasit liimatun sivun,
     vedit lähelle lukemaan.

     Huulietäisyydeltä tunsin olemuksesi.


     Pimeään huoneeseen vetäytyen,
     hiljaa nurmikon yli hypäten.

     Taakka laskien,
     tulit lähemmäs kuiskaten.

     Tunsin olevani lähellä kotia.


25/10/2013

Vapaan perhosen viikko

     Kävellen hiekkaista tietä,
     käsi kosketusetäisyydellä.

     Kesä oli erilainen.


25/10/2013

Orpo

   Ottaa ja jättää,
   kokeillen kuin toista elämää.

   Omaksuu tunteita ja tapahtumia,
   kahleissa muiden elämästä.


   Eläin suurilla silmillä,
   kiiluen odottaa omistajaansa.


   Porttia oikeaan elämään,
   avainta irrottamaan kahleet.

   Pehmeästi ja lujaa, 
   olen sinun.


25/10/2013

Osainen minä

    Kulkee katsoen askeliaan,
    syviä ajatuksia miettien,
    salaa hymyillen päivälle.

    Kerää ajatuksia,
    todellista minäänsä,
    mukaan kulkemaan.

    Jäämaskin taakse,
    vetäytyen piiloutuu,
    hiljaa kummallisin äänin.

    "Olen täällä,
    näen ja kuulen,
    turvamuurin takana."



25/10/2013

Sosiaalinen minä

     Jättääkö ulkopuolelle,
     kiskaisee hiljaa erille,
     ja kertoo että et kuulu.

     Jättää lämmön,
     kaikki kädenpuristukset ja olet turvassa -halaukset,
     pois, taakse.

     Hymyilly katsoo,
     mutta katsot takaisin,
     murtunein silmin,
     otat askeleen poispäin.

     "Olen tehnyt tätä ennenkin,
     jättänyt.
     Mitä uutta tässä on minulle on?"

     Pirstouma ottaa ja lähtee,
     palanen tipahtaa sydämestä,
     hyvästi sosiaalinen minä.

     Tarpeen tullen kone.


13/10/2013

Sanat

   Satuttavat,
   kaikuvat otsalohkossa sykkien veren mukana.

   Sulattavat,
   sydämen jääkiteet hetkeksi pois.

   Pistävät itkemään,
   suolaista ja makeaa virtaa.

   Värisevät,
   ilman halki ehkä muutamille korville.

   Pistävät hymyilemään,
   jäävät kaikumaan tyhjyteen.

   Onko niillä merkitystä?


25/10/2013

Liike

   Seisten,
   ihmismassa heiluu paikallaan.

   Kiire,
   häilyvä ajattelemattomuus.

   Osuvat kädet, reput ja kyljet,
   ajatus harhailee poispäin.

   Liikkumaton liike,
   läsnä seisovien ihmisten keskellä.


25/10/2013

Valo

  Valo pimeässä,
  valo merenpohjassa.

  Valo kirkkaalla taivaalla,
  valo heijastuen merenpinnasta.

  Valo päälle ja pois,
  valo ikuisesti päällä tai ei ollenkaan.

  Valo sydämen tippuvassa hiukkasessa,
  valo aivon solukossa virtaa veren mukana ympäriinsä.


  Valo sisällä sinussa.


22/10/2013

Valmis minä

  Kyllästynyt odottamaan,
  kyllästynyt hengittämään niskaan.

  Maailman kangistamana,
  hakattu kylmä realisti.

  "Filosofiastani en luovu."


14/10/2013

Aforismi

Se ei ole tärkeää että teet sitä ensimmäisen kerran,
se on tärkeää että se tuntuu ensimmäiseltä kerralta.

7/10/2013

Lasipallo maailma

     Kuin kissa lankakerää pyörittäen,
     otan lasipallon ja tutkin elämääni.

     Hymyilen vinosti,
     kaikki on hyvin.


7/10/2013

Muutos

    Puhaltaa,
    heilauttaa mukaansa.

    Vie oikeaan suuntaan,
    sulkee tarpeettomat ovet.

    Näyttää oivalluksen valon,
    vastaanottaa kiihkein puremin.

    Osaatko käsitellä arpia?


6/10/2013

Voisinpa

   Halaten tervehtiä,
   lämmintä ystävää.

   Istuutua alas,
   katsoa silmiin ja kertoa,
   miten hän on auttanut.

   Kiittää tarpeeksi kaikista sanoista,
   näyttää kartan askeleet,
   lähettää samat tunteet,
   suureen sydämeen.


   Auringon alla,
   vielä joskus.


4/10/2013

Eläimen kahleet

     Irrota kahleet,
     köydet ympäriltä.

     Päästä irti,
     löydät itsesi lakanoista.

     Alta lämpimän vartalon.


     Huulet huuliltasi,
     kielen kaulalta ja alempaa. 

     Kädet ylhäältä ja alhaalta,
     niskan takaa ja hiuksista. 

     Hiki virtaa kauniisti. 

     Hampaat huulilta ja korvasta, 
     kierimme peitossa. 

     Äänet pelkkinä haamuina ympärillä, 
     nautinto valtaa mielen. 

     Armoilla.


4/10/2013

Vain kerran

  Käsin kosketeltavaa,
  suloisuus pursuaa huulistasi.

  Tahdon vain maistaa,
  tahdon vain hengittää,
  sinua vielä kerran.

  Illalla kaatua viereesi,
  katsoa kanssasi tähtiä.

  Tahdon vain nähdä,
  tahdon vain aistia,
  syvää tunnelmaa pimeässä.

  Herätä aamulla hölmönä,
  kieroutuneena lämpimään peittoon.

  Vielä kerran.


4/10/2013

Pysähdys

    Miltä nyt tuntuu?

    Kietoutunut pehmeään,
    piiloon kylmiltä väreiltä.

    Eläin pehmeillä ketjuilla,
    köytetty hellästi nukkumaan.

    Yksin, rauhassa,
    ensiviikkoa petaamaan.

    Huomista odottaen,
    suloisia säveliä hengittäen.

    Ajatukset,
    pysähdyksissä ja vapaina.

    Tänään.


4/10/2013

Musta mieli

     Kiihottuu villistä elämästä,
     tuskan raapaisuista pitkin kehoa.

     Ei kerro oletko itsetuhoinen,
     koska syvällä sisimässä tunnet samalla nautinnon valoa.

     Johdattaa irti kultaisesta keskitiestä,
     valintoihin jotka eivät siihen kuuluisi.

     "Vielä yksi, vielä yksi, 
     ei tarvitse olla niin tarkka."

     Selkä seinää vasten,
     palaen.

     "Vielä kerran."


2/10/2013
© 2012 - 2018 Kettu Saarinen.