Vale

Juoksemme kehää
punaisessa metsässä.
Minä putoan.

29/2/2016

Tähtikuvioita

Syviä hetkiä
aikajanan virta kasvaa takana
Suolainen olikin makeaa
jalat ovat omat ja kantavat

Silmäsi suuret
katsovat lävitseni rakkauteen

26/2/2016

Heijastus

Peilistä katsoo joku muu
missä minä olen?


Joka päivä kaivan esiin
uudelleen
käsityksen itsestäni

Milloin opin muokkaamaan olemukseni
yhteiskuntaan
juuri sellaisena kuin haluan

Olen täällä
päässäni
jalat maassa osoittavat elämään


21/2/2016

Pelottaa

Missä vesissä
elämä asuu

Paistaa kuu
tai hohtaa aurinko

Mikä avain
mikä on kiinni
olenko minä
h a r h a l u u l o i n e n

Jos elämän avain onkin
syvyyksissä
lamppukalojen kanssa
nauramassa  m i n u l l e

Taivaalta sataa vettä


30/1/2016

Mikä se on?

Mustuus sängyn alla ja komerossa
hiipii korvista sisään aivoihin
Ravistelee koko kehoa ja sydäntä
silmät vuotavat tuskasta
Kädet tärisevät pahimpina hetkinä
leuka lyö tahdissa
Maailmasta imeytyvät värit
jäljellä harmaa todellisuus

Ahdistus


10/2/2016

Mustuus unessa

Hissi vilisee eteenpäin satoja kerroksia kerrallaan,
tippuu alas kuin kivi mustassa aukossa.
Silmät kiiluvat hämärässä:
"joudut taas katsomaan kuinka ystäväsi kuolevat".
Vesi peittää näkökentän,
"et ole menossa ylös".

Kunnes heräät,
uuteen kierrokseen.

9/2/2016

Kantava syke

Uusin silmin
uuteen jaksoon,
uuteen huomiseen, elämään, päivään.
Jokainen sekunti
on uusi mahdollisuus.

2/2/2016

© 2012 - 2018 Kettu Saarinen.