Sumuinen ilma,
hento tuuli.
Hiukset kasvoilla,
kyyryssä joen toisella puolen.
Kyynel valuu hiljalleen.
Tuuli vetää toiseen suuntaan,
mutta pidän polveni visusti mutaisessa maassa.
Haluan luoksesi,
tietää mikä on vialla.
En pääse,
en tiedä.
Alkaa sataa,
ilma synkkenee.
En saa vastakaikua.
Kyyristyn maahan,
en voi jatkaa matkaani yksin,
haavoittuvana.
Nukahdan.
Näen unta,
ensimmäisestä kerrasta jolloin näin sinut.
Paistoit auringon lailla muiden yli,
sinussa oli,
ja on yhä jotain erikoista.
Ainutlaatuista.
Hiuksesi,
kasvosi.
Jokaikinen eleesi,
koko olemuksesi.
Silmäsi,
jotka kertovat syvää tarinaa.
Et koskaan kadonnut pitkäksi aikaa,
tiesin,
että päätyisit samaan paikkaan kuin minä.
Toivoin niin kovasti,
koska tiesin sen olevan oikein.
Sinulla olisi kaikki kunnossa,
pääsisit sinne minne haluat.
Kaikki oli vasta alkamassa.
Nyt kaikki on näin,
pienistä pisaroista muotoutunut kokonaisuus.
Vesi valuu...
mutta mihin suuntaan?
2/11/2012
- Tietoa
