Suora

Onko parempi ettei voi muistaa vai unohtaa
polut liikkuvat, haihtuvat ja ilmestyvät
avaimet vaihtuvat kilisten

Ihmiset ympärillä etsivät jalansijaa
toiset karkaavat, toiset tuhoavat
minuus on kyllästynyt huojumaan tuulessa


30/1/2017

Aikuisuus

Ennen mielikuva pölyttyvistä ihmisistä
nykyään reilusti suurempi värien kirjo,
kuin allas jota lapsuudeksi kutsutaan
- teini-ikä kuin pörstöllä haipuilua kuivalla maalla


4/1/2017

Nukkemestari

Leikin pelolla, hymyllä
itseni kanssa
hulluudella
Mietin miten voin nähdä minut
samalla kuin lankakerä kierii
takaisin


22/1/2017

Mielikuvitusrievusta lakanaksi

Sytytit minut kuin tulilangan
panit parastasi kuin laiska suorittaja
Parisuhteesi oli sinulle kuin tuhoon tuomittu koetus
Parisuhteemme ei ollut todellinen
molemmille samalla taajuudella


14/1/2017

Taikatemppu

Rakkausko kuolee,
eikö se säily aina?
Saduissa ehkä.


15/1/2017

Unelmoija

Näen unia ihmisistä
näen unia lähtemisestä
näen unia matkasta
yhteisistä hetkistä
jaetuista tunteista

Näen kuinka kukat alkavat kukkimaan
kevätjäällä
kuinka pakkanen voittaa
pimeän


14/1/2017

Kilinä

Kuljen, kadotan
sieluni silmin tihrustan
suljen kavalan
mieleni aukon ahdinkoon

Tänään, huomenna
huomaan pulman pollean
Työkseni kadotan
ajatukset uuteen uskoon


8/1/2017
© 2012 - 2018 Kettu Saarinen.