Missä olet, sielu?

Leijun, kuljeksin, kadotan
itseni liikkuvaan maailmaan
Huokaan, kuulen
        hiljaisuuden
                kohinan
kallonpohjan narskunnan

Kiidän selkärankaa
etsin ytimeni
         juureni
                        väärästä paikasta
                putoan
alhaalta ylöspäin


18/5/2018
Where are you, soul?
I float, I wonder, I lose
myself to the moving world
I sigh, I hear
        the silence
                the hum
the gritting of basis cranii

I whiz the spine
search my core
         my root
                        in the wrong place
                I fall
from down to up


18/5/2018

Tunsin (sen)

Sormesi tunsivat toiset jalanjäljet
entisen polun kaiun
viereisessä huoneessa

Huulesi olivat solmitut
hiljaiseen päätökseen
(jo) kauan sitten

Sydäntäsi nakersi virhe
vanhentunut päivämäärä
este verenkierrossa

Mielesi vaati ja haikaili
satumaisen kultaisen omenapuun alle
kykenemättä näkemään eteensä

Jalkasi kielivät kävelleensä vuokseni
askeleet osoittivat toisin
sisäänpäin


24/4/2018

Olemus

Hukutan itseni kaipaukseen
menneisyyteen, nykyisyyteen
Puhun linnuille, kaloille
hukkaan itseni pyörteisiin

Riisun itseni koruista
olen tässä - haavoittuvana
Mitä ajattelit tehdä
minulla?


26/3/2018

Rooli

Toisinaan oloni on kuin
univormun kantajalla
jota en vain saa
irti
vaikka olisin alasti


2/2/2018
Role
Sometimes I feel like
I'm wearing an uniform
that I can't
get off
even when I'm naked


2/2/2018

Halu

Haaveilen sinusta
haaveilen meistä
teistä
jotka punovat elämämme yhteen

        Olet kuin harmonia;
        pidät arjen palaset
        värähtelevinä
        yhdessä, hellästi kiinnikkäin


16/1/2018

Rakastaa

Toisinaan kyyhkyset lentävät yllämme
Tikkaan itseni yhtenäiseksi
uudelleen ja uudelleen
samalla kuin kuura raottaa ovea mieleeni

Minne kaikkialle olen kehoni vienyt
minne kaikkialle mieleni on vienyt itsensä
Sieluni synnyttää sanoja astuessani ulos
tyhjentää itsensä kun käyn ovesta sisään

Hektisen hidas maailma
spiralisoituu hehkuvaksi elämäksi
meissä jokaisessa


7/1/2018
To love
Sometimes the doves fly over us
I'll stitch myself to be unified
over and over again
while hoarfrost slightly opens the door into my mind

Where all have I taken my body to
where all have my mind taken itself
My soul births words when I step out
empties itself when I walk in through the door

The hectic slow world
spiralizes into a glowing life
in each of us


7/1/2018
© 2012 - 2018 Kettu Saarinen.