Satunnainen teksti

Pimeässä

Kylmyys teroittaa minua
pisteet ovat etäisyyttä
huurustuvien hahmojen päällä

Kulmikas kierre on saavuttanut minut


Sieluni huutaa sisäänpäin
vereni kiehuu ääneti
pyyhin askeleitani sydämestäsi

Olemmeko nyt enemmän samoin?


14/2/2020

Palasia

Yritän puhua
itseni läsnäolevaksi
Rivien välit tuntuvat kutsuvalta
apuhuudolta
flegmaattisen kehyksen sisällä

Toisinaan löydän itseni sylistäsi
toisinaan lakaisen itseni huomaamatta kynnysmaton alle
toisinaan olen sinkoutunut avaruuskanuunalla tulevaisuuteen
toisinaan huomaan pirstoutuvani menneisyyteen

Kellun luomassani meressä
venytän lätäkön rajoja lähelläsi
Tähtitaivaan kanssa
voi hengittää
Aika tosiaan on käsite


4/2/2020

Arkisto

Merkittyjä

© 2012-2020 Kettu Saarinen. Kaikki oikeudet pidätetään.