Palasia

Yritän puhua
itseni läsnäolevaksi
Rivien välit tuntuvat kutsuvalta
apuhuudolta
flegmaattisen kehyksen sisällä

Toisinaan löydän itseni sylistäsi
toisinaan lakaisen itseni huomaamatta kynnysmaton alle
toisinaan olen sinkoutunut avaruuskanuunalla tulevaisuuteen
toisinaan huomaan pirstoutuvani menneisyyteen

Kellun luomassani meressä
venytän lätäkön rajoja lähelläsi
Tähtitaivaan kanssa
voi hengittää
Aika tosiaan on käsite


4/2/2020