Tuulen harjalla ratsastit,
katseen pidit ylhäällä,
etkä alas katsonut.
Elit jokaista päivää kuin viimeistä,
elämän herkkuja syöden.
Et katunut mitään,
etkä katuisi vieläkään.
Elit elämää syleillen kuolemaa,
yksinäisempänä kuin arvasitkaan.
Mutta et välittänyt,
et tarvinnut ketään muuta kuin elämän,
jonka juuri menetit,
väärän polun valitessa,
ajan kuluessa.
31/12/2012
- Tietoa
1 kommentti
Moro Carrie
Tummasävyinen otsikko sinulla tässä.
Elit vain, jos korkeutta jaksoit pitää,
mutta katse piti pitää korkealla horisontissa jotta oli liidossa elämän valtatiellä.
Pikakelauksella elämä läpi, kaikki nautinnot heti ja nyt.
Ettei mitään jää kokematta.
Se tehty mikä tehty ja se siitä.
Kaikki muut jäi huomioitta, olit vain sinä ja nautintosi.
Jäit yksin ja melkein unohdettuna.
Valinnat olivat tärkeitä, mitä tietä lähti kulkemaan.
Tässä oli sitä elämän viisautta täynnä koko teos.
Pieni elämä on tässä. Tämä on nykyaikaa parhaimillaan.
Viisas nainen.
Halaten tervehdin sinua.
Lähetä kommentti