Jää

  Jäätkö viereeni,
  kuin lasin kirkas jää parvekkeeni reunalla.

  Katoat kevään tullen,
  kuin sinua ei koskaan olisi ollutkaan.

  Pelkkä harmaa muisto vain,
  pieni kimallus menneisyydessä,
  kun aurinko paistaa muistoihin.


9/2/2013

2 kommenttia

arleena kirjoitti...

Jää ei ole ikuista, mutta oikea rakkaus on.
Pidin runostasi.

Koboltti 1 kirjoitti...

Todella kaunis.

Aika kultaa muistot.

Hetket jotka olemme eläneet,
tekevät meistä kokonaisen ihmisen.

Muistot kulkevat mukanamme aina.

Lähetä kommentti

© 2012 - 2018 Kettu Saarinen.