Lasin takaa

   Lasin takaa,
   katsoit omaa elämää.


   Tuuli puhaltaa,
   rikkoutunut sydän yhä paikallaan.

   Musertaa.

   Elänkö oikeasti tätä elämää?


   Sade peittää näkyvyyden,
   tulevaa ei näe olematta läsnä.

   Tuuli kuiskaa,
   että on aika mennä takaisin.

   Tietämättömyys valtaa mielen,
   kyynel tippuu poskea pitkin.


   Aika astua takaisin haarniskan taa.


3/2/2013

1 kommentti

Koboltti 1 kirjoitti...

Kaunis hetki elämässä on tässä

Hait minuuteesi, etäisyyttä lasilla.

Myrskyistä huolimatta sydän pamppailee taas.

Oletko sinä täällä vain joku-- muu sinussa -.

Tuleva hämärän peitossa.

Piti palata vaikka et kerinnyt vielä mennä minnekkään,
Kyllä sinä tiedät.

Älä piiloudu itse tekemäsi haarniskan taakse.

Sinun pitää olla näkyvillä ja kuulua.

Hieno runo, Upealta ihmiseltä ei tule kuin kauniita sanoja.

Ystäväsi.

Lähetä kommentti

© 2012 - 2018 Kettu Saarinen.