Lasin takaa,
katsoit omaa elämää.
Tuuli puhaltaa,
rikkoutunut sydän yhä paikallaan.
Musertaa.
Elänkö oikeasti tätä elämää?
Sade peittää näkyvyyden,
tulevaa ei näe olematta läsnä.
Tuuli kuiskaa,
että on aika mennä takaisin.
Tietämättömyys valtaa mielen,
kyynel tippuu poskea pitkin.
Aika astua takaisin haarniskan taa.
3/2/2013
- Tietoa
