Käveli hän luokseni,
ohi muiden ihmisten.
Kertoi katseelleensa,
minua jo pidemmän tovin.
Hymyilin vinosti,
suloisen suolaisesti,
ja katselin hänen silmiään.
Pitkien sekuntien jälkeen,
hän kysyi hennosta tuulesta huolimatta,
saako istua.
Nyökkäsin.
Ja siitä päivästä,
olen iloinen.
24/6/2013
Ei kommentteja
Lähetä kommentti