Hän

  Käveli hän luokseni,
  ohi muiden ihmisten.
  Kertoi katseelleensa,
  minua jo pidemmän tovin.
  Hymyilin vinosti,
  suloisen suolaisesti,
  ja katselin hänen silmiään.
  Pitkien sekuntien jälkeen,
  hän kysyi hennosta tuulesta huolimatta,
  saako istua.
  Nyökkäsin.

  Ja siitä päivästä,
  olen iloinen.


24/6/2013

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

© 2012 - 2018 Kettu Saarinen.