Istuisimme hiljaa vierekkäin.
Nousisit ylös ja kantaisit minut
peittojen ja tyynyjen valtakuntaan,
tulisit päälleni ja kietoisit
minut osaksi itseäsi,
maailmalta suojellen.
Kaatuisimme vierekkäin,
kiinni toisissamme.
Et päästäisi minusta irti,
et,
vaikka saavuttaisimme huipun.
En nimittäin tahdo lähteä.
21/6/2013
- Tietoa
1 kommentti
Hieno
Kauniista hetkestä herkkä runo.
Tunnetta täynnä, voimallisia sanoja.
Upean kaunis.
Kiitos lukunautinnosta.
Lähetä kommentti