otsikoton

Pääsenkö sisälle sieluusi
jakamaan tunnetilasi puolittaiseksi
kaivautuen perusolemukseesi (rakkauteen)?

Onko dualismisi tasan
vai keikutko todellisuuden rajan äärirajoilla
melkein tiputtaen itsesi yli ymmärryksen harmaaseen maailmaan.

Mistä elämänvoimasi kumpuaa
liekkisi on niin säkenöivän monivärinen
vaikka maailmankatsomuksesi onkin harmaan sävyissä.

Onko sielu oikeasti kuolematon
vai onko se ikuisesti kytköksissä lihaan
jossa se on saanut alkunsa tähtien ollessa oikeassa asennossa.

Missä menevät tasojen rajat
toiseen ulottuvuuteen ja arvoon
milloin ne kytkeytyvät luontoon eivätkä ole nimeämiämme.

Onko sielu todellinen
vai aineellisen mielemme evoluution tuotos
fyysisesti kosketeltava asia joka viisaudellaan kuin irtoaa ruumiista.

Milloin opimme
yhdistämään piilominämme uudelleen
löydämme viimeisenkin murusen hiekkalaatikon moneen kertaan käännetystä pohjasta.


29/10/2013

1 kommentti:

  1. Hurjaa

    Aivan mieletön teos, nyt kyllä yllätit silmäni toden teolla. Todella hieno, uudella lailla kekseliäs.
    Nainen olet aarre..

    VastaaPoista

© 2012 - 2018 Kettu Saarinen.