Satunnainen teksti

Varjoihminen

    Kulki teitään yksin,
    ohi ihmisen ja ihmisen.

    Kieltäytyi tietystä lämmöstä,
    katsoi silmin jäisin sateeseen.

    "Älä mene",
    pyydettiin.

    Mutta tiesi,
    että on matka kuljettavana.

    Jäisen sateen yli kulkien,
    lämpöiseen päämäärään.


25/10/2013

1 kommentti

Anonyymi kirjoitti...

Voi että! Varjoihminen herätti tosi paljon ajatuksia. Mut kiteytän ne mieluummin kun pohdin kaikkia säikeitä erikseen. Eli, runon varjoihminen varmaan tietää minne on matkalla, mut onko se ikinä ajatellut, että joku noista ihmisistä vois tuoda sen matkaan uuden reitin ja silti se pääsis päämääräänsä.

Kirjoitat tosi kauniita ja herkkiä runoja <3

Lähetä kommentti

Arkisto

Merkittyjä

© 2012-2019 Kettu Saarinen. Kaikki oikeudet pidätetään.