Siitä oli vierähtänyt jo tovi
kun viimeksi nukuin lämpimässä kainalossasi
mutta nyt sain olla siellä taas.
Pimeässä, valossa
en välitä kunhan tunnen kasvosi
kuulen hymysi äänen sydämessäni.
Kehrään hiljaa vieressäsi,
tiedät että olen täällä vain sinua varten,
vaikka en kuulu, olen silti, jostain syystä.
Alan karaistua askeleen portaikossa
enkä enää tunne kylmää viimaa
joka kohtaa kasvoni ottaessani askeleen poispäin.
Kun toisinaan katsot minua
tahtoisin osata kääntyä poispäin
tukkia silmistäni valuvat kummalliset kyyneleet.
Samaan aikaan en osaa kieltää
ettenkö yhä tuntisi lämpöä seurassasi
tulet olemaan minulle aina tärkeä.
15/12/2013
- Tietoa
