Satunnainen teksti

kaksi tikittävää yöpommia

Katson ikkunasta tihuttavaa taivasta,
hymyillen paremmalle elämälle.

Yritin unohtaa miten yliajatteleva mieleni
saa ihmisiä voimaan väärinkäsityksen pahoin,
mutta samalla tajusin ajattelevani asiaa.

Jatkoin sävelmien sisäistämistä,
näytän kuulemma kauniilta vaikka en yritä,
kaadun sängylle ja peitän hymyni käsiini,
miettien miten jatkan elämääni.

Uusi tuttavuus,
oletko hyväksi minulle?


5/1/2014

1 kommentti

Koboltti 1 kirjoitti...

Hieno runo.

Yöllinen kohtaaminen, ajatuksien maassa, kauneus kohtaa rakkauden.

Ilolla huomiseen.

Lähetä kommentti

Merkittyjä

© 2012-2019 Kettu Saarinen. Kaikki oikeudet pidätetään.