V

Ääniaallot muuttuvat höyryksi
liikkeen ja veren keskellä.
Sydän kovettuu kylmyydestä,
intohimo asioihin jäätyy.
Harmaa kuilu huutaa,
ohuiden sormien koskiessa ihoon.


29/3/2015

1 kommentti

Emmi kirjoitti...

Tämä on niin kaunis runo <3

Lähetä kommentti

© 2012-2019 Kettu Saarinen. Kaikki oikeudet pidätetään.