Pieni kieppi universumissa

Pieniä haaveita
pieniä unelmia
jalat kävelevät
mutteivät kosketa maata

Silmät katsovat ikään kuin muutaman vuoden taa
kuin näkö piirtyisi oikeastaan verkkokalvolle pienen hetken jäljessä
Aika on pomppiva ja kieppuu ympärillä
mutta olenko se sittenkään minä
vai katsonko ajan sykliä kuin elokuvaa katkeilevalta filmiltä

Sydän tuntee liikaa tai ei ollenkaan
harvemmin se on siltä väliltä, ruumiinosani ovat jäiset ja kolkot
tai palavat irti
samalla kun hengitän sakean tunkkaista ilmaa
täyttäen pääni uudestaan ympäröivällä maailmalla

Kenen maailmalla?


1/8/2016

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

© 2012 - 2018 Kettu Saarinen.