Naurut vaihtuivat kuin vaatteet
Luonto riisui itsensä
samalla kuin riisuimme toisiamme
Kutittava kylmyys kietoutui ympärillemme
lehdet havisivat tuulessa
mielemme painaen ikuista -nappia
Milloin kieppuminen kohtaa loppunsa
Tulenko koskaan alas
vihreistä valoista, pehmeästä maasta
12/10/2016
Ei kommentteja
Lähetä kommentti