Lasittunut

Tuntuu kuin välillä hengittäisin lainattua aikaa
itseisarvo hyppii vaa'an molemmilla puolilla
Lasken samettiset käteni univerhon läpi
havitellen minuuden mahdollisesti puutunutta pohjaa

Silmiini on piirtynyt ääriviivat rakkaudesta
ihoani kihelmöi ja se suorastaan vaatii sinua
Huuhtoen hukutan itseni pilvisiin arkipäiviin
kuunnellen aaltoja ajan hiekka pohjanaan


5/8/2017

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

© 2012 - 2018 Kettu Saarinen.