Ihminen ≠ eläin?

   Miten onnistumme hukkaamaan itsemme
   aina aika ajoin,
   tapahtuuko eläimillekkin niin?


10/1/2015

Pentu

   Hajoan sisäisiin kyyneliin,
   tuntien ikävää moninaisiin suuntiin.
   Opinko olemaan täysin yksin,
   osaanko olla puhelias?

   Ethän ruoki minua,
   jos et halua minua lähelle?
   Katson kissanpentu silmin seinää,
   raaputan merkkejä kuluneista päivistä.


10/1/2015

Punainen

   Viinilasi täynnä verisiä kyyneliä,
   onko se jo kerännyt sinut?
   Jos katsot alas lavuaariin,
   huomaat miten tyhjyys voisi nielaista sinutkin.

   Maailmassa on tarpeeksi ihmisiä rakastettavaksi,
   mutta osaako monikaan rakastaa?


10/1/2015

Kyynelin

   Pilkottuja päitä nuotiossa,
   sielun tuska savustettuna ilmassa.
   Katulamput nauravat yksinäisyydelle,
   aurinko ei ole täällä vähään aikaan.
   Katson taivaalle ja tiedän,
   ulvon kuuta tänään yksin.

10/1/2015

Siipirikko

   Lapsena kuljin
   huivi sidottuna niskan ympäri käteen,
   löytäen hienoutta rikkoutuneesta kädestä.
   Nykyään löydän itseni
   "ammattisairauden" kourista,
   ranne paskana,
   huivi sidottuna,
   vaikka yritän ehkäistä tapahtunutta.

   Eihän tähän mennyt kuin
   reilu kymmenen (10) vuotta -
   siipeni olen onnistunut rikkomaan
   monelta kantilta.


7/1/2015

Meri ja me

   Rannan kullatut muistot
   ystävillä ja naurulla,
   tähtitaivaalla ja suudelmilla.
   Suolaveteen yhtyminen
   kyynelillä.
   Mielen avaaminen,
   aisteilla.

   Muistatko,
   kun istuimme laiturilla ja otimme
   elämän raakana eläen hetkessä,
   toisissamme?


5/1/2015